sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kaupunkiviljelyä ja vaateostoksilla

Maikkarilla näkyi olevan uutinen Suomen suurimmasta viherkatosta (ei kyllä vielä kovin vihreä ollut)! Jospa sitä pikkuhiljaa alettais hoksata että voi sitä ruokaa kasvattaa kaupungissakin, uutisessa ei tosin puhuttu mitään hyötykasvien käytöstä, mutta alku tämäkin.
Itse en toivottavasti asu enää pitkään kerrostalossa (siitä enemmän myöhemmin), mutta miksi ei nämä viherkatot voisi yleistyä ihan tavallisten asukkaidenkin toimesta. Siihen kyllä vaan taidetaan tarvita hyvin samanhenkinen taloyhtiö että kerrostalon katolle voitaisiin harkita edes jonkilaista viherkattoa ja valtion/kunnan pitäisi ehdottomasti tukea näitä toimia. Myönnettäköön nyt kuitenkin että en nyt kyllä ottanut selville millaisia rakenteita tuollainen viherkatto vaatii ja onko sitä edes mahdollista tehdä vanhassa kerrostalossa kattoremontin yhteydessä. Asia on joka tapuksessa hyvin mielenkiintoinen ja toivotaan että leviää täällä Pohjolassakin jo ihan päättäjien toimesta.


Kävin eilettäin äitini kanssa ostoksilla ja poikkesin hyvin, hyvin pitkästä aikaa  (tusina)vaatekauppaan.. Hetken siellä kierreltyäni aloin ihan oikeasti ihmetellä että mitä minä täällä teen? Katsellessani ja tutkaillessani vaatteita tunsin todellakin olevani väärässä paikassa.
Selvennettäköön nyt että en ole varmaan vuoteen ostanut vaatteita uutena kaupasta, itse asiassa en ole tässä ihan hetkeen edes hankkinut uusia vaatteita. Viimeisin ostos oli neulospaita kirppikseltä 3€, noin puoli vuotta sitten.
No koska en tosiaan ole uusinut vaatevarastoani vähään aikaan, alkaa se olla aika loppu. Myös senkin takia että olen tässä ollut vajaa kolme vuotta raskaana, imettänyt ja taas raskaana (toista en valitettavasti voinutkaan imettää) taukoamatta ja en kyllä sinä aikana ole juuri panostanut itseeni, vaatteet nyt oli mitä sattui olemaan eikä itsensä ehostamista tullut juuri muutenkaan ajateltua. No nyt kun tuo pikku-kakkonen alkaa olla jo reilu puolivuotias, on vähän ajatuksetkin taas kääntyneet itseen päin. Kun on tullut vähän lihottuakin sitten Nuoruusvuosista (no en minä nyt ihan ikäloppu vieläkään ole, kun en edes kolmeakymmentä) ja ei nuo raskaudetkaan niin ihmeitä naisen keholle tee, niin olen kyllä ollut aika harmaavarpunen viimeaikoina. Nyt olen kuitenkin päättänyt kohentaa itsetuntoani ja alkaa panostamaan ulkonäkööni taas, mahdollisimman ekosti tietenkin.
No ennen olisin vain marssinut henkka maukalle (H&M) tms. ja ostanut sieltä itseäni miellyttäviä vaatteita, no se ei sitten ihan niin kyllä enää toimikaan. Ihan ensinnäkin ne ei vaan valmista minun vartalotyypille sopivia vaatteita ja kun tuo minun ympäristötietoinen herääminen on edennyt juuri noiden lapsien teon aikaan, niin en kyllä enää senkään takia halua ostaa niitä vaatteita. Mitäs siis tehdä?
No tehdäpä hyvinkin, nimittäin itse! Olen ollut hyvin onnekas kun olen perinyt äidiltäni käsityötaidot ja olenkin ommellut jo jonkun verran vaatteita tosin ainoastaan lapsille ja miehelle. No nyt siis piti keskittyä itseeni joten nyt on siis saatava myös aikaa omien vaatteiden ompeluun (yleensäkin ompeluun, kun ei sitä aikaa ole viimeaikoin ollut). Meillä on myös ihan mahtava ja oikeastaan aika ekologinen kangaskauppa täällä korvessa (hah, siellä kehä kolmosen sisäpuolella), nimittäin R-collectionin kagasmyymälä! Sieltä saa siis ostaa, vieläpä hyvin edullisesti, tuotannosta yli jääneitä paloja kaikenlaista kivaa kangasta, no valikoima kuosien ja värien suhteen on tietty rajallinen, mutta minun makuun sopiva. Olenkin sieltä hamstrannut jonkin verran hyviä trikoita ja muuta pientä tilkkua joita pitäisi nyt alkaa hurauttelemaan ihan kokonaisisksi vaatteiksi.
Palaan siis asiaan kunhan saan järjestettyä itselleni sitä ompleuaikaa ja värkätytä jotain vamiiksi asti.

Niin tähän loppun vielä täytyy suositella vielä sellaista kirjaa kun Joka tyypin kaavakirja (Saramäki, Palmu, Piippo), tilasin sen itselleni jokin aika sitten ja on tosi hyvä varsinkin sellaiselle jolle ei sovi suoraan valmiit kaavat, antaa myös hyvät vinkit miten suunnitella ihan itse vaatteensa.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Ei enää purkkiruokaa, kiitos!

Taas näkyi Helsingin Sanomissa olevan juttua säilykkeistä ja bisfenoli A:sta, tuosta vähän pahamaineisesta kemikaalista joka on melko vasta kielletty ainakin tuttipulloista. Niin senhän jo toki tiesin entuudestaan, että sitä löytyy noista säilyketölkeistä, enkä siksi ole kovin mielellään antanut tonnikalaa tai ananasta (tölkistä) tuolle vanhemmalle lapselle, ehkä ei ole kovin viisasta syödä niitä itsekään.
Päätettiin vähän aikaa sitten mieheni (tämä siis mieheltä joka ennen söi hyvinkin paljon tonnikalaa ja nimen omaan purkista) kanssa luopua kokonaan tonnikalasta, ei tuo tonnikalan syöminen nyt niin ekologistakaan ole ja saati sitten näköjään terveellistä.
Saa nyt siis kyllä jäädä muutkin säilykkeet, lähinnä siis ananas ja hernekeitto.
Hernekeiton teko nyt onnistuu helposti itsekin, mutta olisi kiva jos ananasta löytyisi edelleen aina kaapista, kun se ei tuoreena kovin kauan säily ja meillä nyt ei niin paljon kerralla yleensä ananasta mene että kokonaisena se käytettäisi.

Mitenhän lie onnistuisi sitten ananaksen säilöminen esim pestyihin pilttipurkkeihin? Kokeilinkin tässä jokunen päivä sitten umpioida pestyä pilttipurkkia (no siis itse asiassa se oli kyllä Semperin vastaava purkki), mutta se ei kyllä onnistunut. En tiedä olisiko se pitänyt olla täydempi, vai oliko vaan huonosti suljettu, mutta ei umpioitunut (liekkö tuo nyt ihan oikea termi..)
Mitenkähän muutenkin tuo ananaksen säilöminen onnistuisi kuumentamatta ananaksia, tosin eikös ne säilyketölkitkin kuumenneta kun ne on suljettu (ainakin tonnikala).

Täytyypä kyllä ottaa selvää tuo ananaksen säilöminen, miten ja mihin se olisi hyvä tehdä, jotta saadaan jatkossakin ananasta helposti.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Tästäpä se lähtee..

.. eli minun osuuteni blogimaailmaan.

Kirjoittelen täältä korpien keskeltä perheemme elämästä ja yrityksestä olla hieman vihreämpi. Haaveilua omavaraisemmasta taloudesta ja talosta maalta.  Lähinnä juttua siis ekoilusta perhe-elämän keskellä, käsitöitä, kirppistelyä, haaveita ja omia ajatuksia maailman menosta.

Perheeseemme kuuluu minä (äiti) isä ja kaksi poikaa ja pari akvaariollista kaloja. Asumme mukavan ahtaasti pikkukaksiossa (eikä edes omassa) kerrostalossa ja kovasti etsitään sitä omaa sopivan hintaista unelmaa maalta.
Pyrimme elämään koko ajan vähemmän luontoa kuormittaen, kuluttamaan vähemmän ja vastuullisesti, kierrättämään ja maksimoimaan tavaroiden käyttöiä. Kuitenkin, ainakin vielä, tämä kaikki yritetään sovittaa mukavasti tähän länsimaiseen elämäntyyliin. Ja rahaan, pihtailu kun on ekologistakin, mutta myös aina välillä pakon sanelemaa, meillä kun vain mies käy töissä ja minä hoidan lapset kotona. Aina ei siis voi ostaa kaikkea luomuna ja reilunkaupan tuotteina vaikka kuinka haluaisi.

Näillä siis mennään, koko ajan yritän keksiä uusia tapoja kierrättää ja kuluttaa vähemmän, ja siinä sivussa siis säästää rahaa. Mukavasti.


Tuolle blogin nimelle täytyy kyllä vielä tehdä jotain, kunhan keksin. Niin ja jos joku ei puhu samaa suomea kuin minä niin akkuna yhtä kuin ikkuna.