maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulutouhut ja putket jäässä


Pirun kylmää on ollut, ja päivä on lyhyt, mutta eipä voi valittaa kun katselee näitä auringon nousuja ja laskuja.
On muuten todella hankalaa jos käytettävissä ei ole kuin kuumaa vettä. Se on hirmu kiva tiskata, kun vähän käsiä polttelee. No ei tarvi kylmästä valittaa. Vaikka varpaita vähän paleleekin, kun lattialautojen välistä vähän vetää. Ja ne lautojen välitkin kasvaa joka päivä kun kuiva talvi-ilma niitä lautoja kutistaa.
Meillä jäätyi siis keittiöön menevä kylmävesiputki ja nyt ollaan kolattu lunta talon seinustalle ja toivottu lauhempia ilmoja. Että jospa se sitten kevääseen mennessä sulaisi, mahtanee olla nimittäin melko pitkältä matkalta jäässä jo kun kahteen vuorokauteen ei ole tullut keittiöön kylmää vettä. Onneksi sentään vessaan ja kellariin menevät putket ovat pysyneet sulana. Ja paskaputket. Eikä ole vielä putket kuitenkaan haljenneet. (että kop, kop puuta vaan).


Meinasin kuolla noiden pipareiden leipomiseen, niitä piti tehdä ihan tolkuttomasti. Ohje jolla tein oli muutenkin iso, mutta loppujen lopuksi taisin tehdä yhteensä kolme ohjeen mukaista taikinaa ja silti oli vaikea saada tuo kuvan piparipurkki pysymään täytenä, edes kuvaamista varten. On todella puuduttavaa vääntää varmaan pari tuntia pipareita pellille, pelti uuniin, pelti pois, piparit jäähtymään ja uudet uuniin. Ja muista vahtia siinä välissä ettei piparit pala (jonka ne muuten tekevät todella helposti).
Kokeilin siis nyt uudella ohjeella ja niistä tuli ihan älyttömän rapeita ja hyviä, ja taikina oli todella helppo. Jopa mieheni, joka ei muuten yleensä pipareita syö, on noista pitänyt kovasti (ja lieneekin suurin syy miksi purkki ei ole täytenä pysynyt, vaikka esikoinenkin on ollut noita ihan kiitettävästi kärkkymässä).


Minun ei pitänyt leipoa mitään piparkakkutaloja tai muuta,  mutta kyllästyin niin noiden pipareiden laipomiseen, että syntyi puoli vahingossa tuollainen talvimetsä (josta en kyllä kunnon kuvaa saanut). Ihan hyväkin siitä tuli, jos ei anna jäniksen ja ketun mittasuhteiden häiritä, ovat aika isoja noihin kuusiin nähden. Kuuset tein kuusimuotilla, kun leikkasin sillä nuo ääriviivat väärinpäin ja jäniksen ja ketun tein ihan vapaalla kädellä veitsellä leikaten.


En sitten jaksanut koristella sitä toista havukranssia joka minulla oli joten annoin talven hoitaa sen puolestani. Olisikohan aika tehdä jonkinlaista huoltoa tuolle kellarin ovelle? En myöskään saanut tehtyä niitä havuköynnöksiä mitä suunnittelin, mutta eipähän olla saatu sitä kuustakaan vielä kaadettua (ei edelleenkään sitä moottorisahaa).

Saatiin myös joulukuusi omasta pihasta (näillä pakkasilla ei kehdannut sinne metsäpalstalle lähteä, mutta onneksi pihastakin löytyi ihan välttävä kuusi), mikä oli hienoa, mutta täytyy myöntää että meillä on niin rumat ja aikansa eläneet kuusen koristeen että en edes kuvaa kehdannut ottaa (hirmu hyvä syy muuten kierrellä joulun jälkeen tiuhaan kirppareilla, jos jotain vaikka löytäisi), haluaisin kovasti lasiset kuusenpallot, mutta en tiedä onko se järkevää kun on kaksi pientä lasta. No taidan muutenkin syynätä alennukset ja kirppikset läpi ja hankkia uusia koristeita.
Ollaan tässä vasta luomassa omia jouluperinteitä, ja suurinta osaa jouluruoistakin teen itselle ensimmäistä kertaa, kaikki ei siis onnistunut ihan täydellisesti, mutta ensi vuonna uudestaan.
Laitan tähän nyt itselle vielä muistiin  kinkun suolauksen.
Ensin ruiskutettiin n. 7% suolaliuosta kinkkuun ja sitten kinkku oli vielä viikon n. 10% suolavedessä. Ja puhtaassa vedessä päivän. Tuli aika just hyvä. Paistaessa meni noin 8 tuntia (n. 7kg) kinkku ja vähän pidempään olisi saanut olla (tykätään vähän ylikypsästä), kinkun sisälämpö taisi olla n. 80 astetta uunista otettaessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti