sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Pysähdys

Aina yllättäen nämä sattuvat. Juuri silloin kun ei osaisi ajatellakaan istuvansa sairaalassa. Taas.
Nuorimmaisemme sai jo toistamiseen tälle vuodelle RS-viruksen. Alkuvuodesta, vain parin kuukauden ikäisenä, hän sairasti sen myös. Nyt on lisäksi keuhkokuume.
Torstaina hän sai pahan yskän, mutta voi silloin vielä hyvin. Seuraavana yönä heräsin puoli viiden aikaan, koska hengittäminen meni vaikeaksi. Vointi parani kun noustiin pystyyn, mutta huononi taas parin tunnin päästä. Onneksi saamme mennä suoraan sairaalaan osastolle jos jotain ongelmia tulee.
Tuli taas kiire lähteä ja piti jo hetken aikaa miettiä että uskallanko ollenkaan lähteä häntä omalla autolla kuljettamaan.
Perjantain aikana vointi ei tahtonut ollenkaan kohentua vaan meni huonommaksi. Kivusta kitisi koko päivän. Yöllä tilanne alkoi kuitenkin parantua ja tänään, sunnuntaina, alkaa jo olla oma itsensä. Sairaalassa menee kuitenkin vielä useampi päivä.

Nämä tulevat aina niin yllättäen ja pysäyttvät koko muun elämän. Keittiön pöydällä ehti olla paripäivää se perjantai aamuna syöty puurokulho, vasta tänään aamulla ehdin sen siivota pois.
Onneksi on isovahemmat jotka huolehtivat vanhemmasta pojasta, kun itse ei ehdi tai jaksa. Rankkaa tämä on silti hänellekin kun koko ajan mennään jonnekin ja se arki on kadonnut.
Parisuhdekin on vain puhelimen päässä ja sairaalan ovelta saatu suukko kun vahtivuoro sairaalassa vaihtuu.

Elämä ei aina mene niinkuin suunnitellaan. Silti se on elämää, ihan joka hetki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti