maanantai 12. marraskuuta 2012

Joulunäperryksiä

Täällä on tullut vuorotellen vettä ja lunta, enemmän vettä. Viime yönä satoi vettä niin paljon että lähes kaikki lumi on ehtinyt sulaa pois. Ulkonakin ollaan ihan reilusti plussan puolella.
No päätin sitten piristää päivää ja askarrella vanhemman lapsukaisen kanssa paperisia lumitähtiä. En kyllä muista milloin viimeksi niitä olen tehnyt (ja sen ovat kyllä näköisiäkin). Ihan kivahan noita on silti tehdä ja esikoinenkin sai harjoitella ensimmäistä kertaa saksien käyttöä.


 Viikonloppuna vietettiin myös nuoremman pojan 1-vuotis synttäreitä (ja tietysti isänpäivää) ja sieltä jäi vähän kaikkea jääkaappiin. Valmiit ruoat tietysti syötiin pois, mutta kaappiin jäi myös vähän sopivasti juustokakkuun aineksia (mikä ihana tekosyy). Laitoin tähän myös rahkaa (tiramisu) ja puolukoita. Sopivat hyvin yhteen ja puolukoita olisi saanut olla hieman enemmmänkin. Kakusta tuli myös aivan ihanan värinen, oikein hempeä roosa (kuvat eivät anna kakulle oikeutta, vika on täysin kuvaajassa, ei kamerassa).
Tämä taitaisi olla muuten aika jouluinen, joten saattaapa päästä vaikka joulupöytään.
 

 Tein myös viime viikolla elämäni ensimmäisen havukrassin. Edes pajutöitä en ole ennen tehnyt (pohjana siis pajukehikko), mutta täytyy varmaan alkaa ihan oikeasti opettelemaan, kun tuota pajukkoa meillä kyllä riittää.
Ja ihan iloisesti yllätyin miten hyvän kyhäelmän sain aikaan. Koristeena käytin nauhaa ja punaisia puuhelmiä. Innostuin tästä hommasta niin paljon että ajattelin värkätä näitä pari lisää, mutta myös sellaisen köynnöksen, jonka voi sitten laitaa kuistille ja siihen valot.
Meillä kasvaa talon kulmalla sellainen reiluhkon kokoinen kuusi (ei nyt valtava mutta korkeampi kuin meidän talo) ja se on alle metrin päässä talon seinästä. Ei siis mikään ideaali pakka isolle puulle. Se on siis saanut viimeisen tuomion ja sieltä tulee luonnollisesti myös aika paljon havuja mukana joten ajattelin ne sitten laittaa hyötykäyttöön ja koristamaan taloa (eikä rumentamaan pihaa jonnekin epämääräiseksi kasaksi). Toivottavasti vaan löydän aikaa ainakin köynnöksen tekoon, noiden kahden pienen kanssa se kun ei ole ihan itsestään selvyys (ja saan miehen patistettua kaatamaan sen puun, meillä kun ei vielääkään ole moottorisahaa).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti