torstai 18. lokakuuta 2012

Ananasta purkkiin

Suunnittelinkin jo aiemmin anannaksen säilömistä, sillä olemme luopunet kokonaan säilykkeistä (siis niistä peltipurkkisäilykkeistä). Syitä siihen voi lukea vaikka täältä tai täältä. Ja lisää löytyy googlettamalla.

No nyt loppusyksystä on ananaksia taas saatavilla kaupoista ja päätin siis kokeilla. Minkäänlaista apua ei netti tällä kertaa tuonut, joten säilöin ihan yleisperiaatteen mukaan.
Ensin pilkoin anankaset sopiviksi paloiksi(ja poistin tietysti kuoret). Sitten vaan survoin ne puhtaisiin pilttipurkkeihin niin että ne peittyivät omaan mehuunsa, vähän sai painella niitä että olivat mahdollisimman tiiviisti ja ettei ilmakuplia jäänyt. Samalla siis irtosi mukavasti mehua. Sitten suljin purkit tiiviisti ja laitoin ne kiehuvaan veteen (että siis purkki ja sisältö kuumenee hieman ja samalla umpioituu). No tässä oli ensinnäkin se ongelma että pilttipurkkeja on ihan järjettömän vaikea saada uudelleen suljettua tiiviivsti. Vain noin puolet umpioitui. Ja kansia ei olisi ehkä pitänyt sulkea tiiviisti kun ne laittoi kiehuvaan veteen, vaan laittaa vain löyhästi paikalleen.
No tein sitten uudemmankin satsin, ja tällä kertaa kuumensin ananakset erikseen ja lasipurkit erikseen, ja laitoin sitten kuumennetut ananakset kuumiin lasipurkkeihin ja suljin tiiviisti. Ja tällä kertaa käytin pieniä säilöntään tarkoitettuja purkkeja. Ja olivat huomattavasti helpompia sulkea. En ehkä käytä pilttipurkkeja enää, mutta pitää etsiä vielä noita ihan pieniä lasipurkkeja lisää.
Pari purkkia ollaan jo käytetty ja hyviä olivat, maistuivat vielä enemmän tuoreelle ananakselle kuin niille kaupan säilykkeille, mutta epäilen että maku mahtaa muuttua  ajan kanssa. Se tuoreen ananaksen hapokkuus mahtaa kuitenkin ajan kanssa poistua, luulen.
No tässä on mieleeni tullut ajatus kuitenkin noiden säilöntään tarkoitettujen lasipurkkien kansista, siis niistä metallisista. Niissähän on myös jotain muovia sisäpuolella, etä mitähän niissä mahtaa olla. Etteivät nekin kuitenkin sisältäisi bisfenoli-A. Toisaalta, kosketuspinta purkin sisältöön on huomattavasti pienempi (kuin säilyketölkeissä), jos koskettaa ollenkaan, jos purkkeja on koko ajan säilyttänyt pystyssä.


Tänään muuten satoi ensilumi!
(Se tietenkin suli pois puoleenpaivään mennessä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti