keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Unelmista totta!

Nyt se on tapahtunut, se mitä olen odottanut pitkään ja kiihkeästi varsinkin viimeiset pari vuotta. Omakotitalo! Maalla!

Ollaan nyt etsitty ehkä puoli vuotta ihan tosissaan sitä meidän lompakolle sopivaa unelmaa. Paljon on rajoittanut juuri se ettei ole omia säästöjä, kaksi huollettavaa ja vain toinen töissä (ja vielä perus duunari, eli ei mitään huippupalkkoja). En oikeasti olisi uskonut vielä kuukausi sitten että päästään vielä tälle kesälle (jos tätä nyt kesäksi voi sanoa, niin kylmää on kyllä ollut) omalle pihalle!
Talo löytyi siis yllättävän helposti, mutta tosi nopea sai kyllä olla päätös oli tehtävä heti (no onneksi oli viikonloppu välissä). Perjantaina käytiin katsomassa, paikalla oli vain myyjän iäkäs sisko ja hänen poikansa. Eivät hirveästi tienneet tehdyistä remonteista, tai oikeastaan mistään. No riskillä mentiin ja maanantaina tarjousta tekemään, pelattiin varman päälle ja tarjottiin mitä pyydettiinkin. No joskus riskit kannattaa ja saatiin maata enemmän kuin alkuun oli tiedossa, kaksi tonttia yhden hinnalla. Epäilen että saatiin talo ja tontit hieman halvalla, koska välittäjälläkään ei ollut tietoa toisesta tontista, ennen kuin tehtiin sitä tarjousta. Ja mikä parasta: saatiin oma ranta (josta muuten välittäjä ei tiennyt)! No, okei se on pelkkä joki (eikä edes iso sellainen), mutta oma ranta silti. No, en nyt jaarittele enempää miten talokaupat hoidettiin..

Mutta itse asiaan! Nyt meillä on vihdoinkin mahdollisuus sellaiseen elämään mitä halutaan. Paljonhan se vaatii työtä ja aikaa ja itse talo vie varmaan ensimmäiset vuodet niin ajallisesti kuin rahallisestikin, mutta nyt olen askeleen lähempänä omavaraisuutta! En havittele täydellistä omavaraisuutta, mutta jos ruoan pystyisi tuottamaan melko pitkälle itse niin se olisi oikein hyvä. Erityisesti haluan että voidaan tuottaa itse oma liha.
Ajatuksena on siis ottaa kanoja, vuohia ja possuja (ihan oikeasti haluaisin villasikoja, huom, ei siis villi, vaan villa). Lampaatkin olisivat aivan ihania, mutta taitavat vaatia aika paljon laidunta.

No joka tapauksesta tästä lähtee meidän matka kohti omavaraisuutta, matkalle sattunee paljon remonttia, vaikeuksia, mutta toivottavasti myös paljon niitä onnistumisisa.
Täytyy myös vielä sanoa, että vaikka olen innoissani ja ihan älyttömän onnellinen, pelottaa myös todella paljon että jotain menee vikaan, ja unelmani särkyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti