maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulutouhut ja putket jäässä


Pirun kylmää on ollut, ja päivä on lyhyt, mutta eipä voi valittaa kun katselee näitä auringon nousuja ja laskuja.
On muuten todella hankalaa jos käytettävissä ei ole kuin kuumaa vettä. Se on hirmu kiva tiskata, kun vähän käsiä polttelee. No ei tarvi kylmästä valittaa. Vaikka varpaita vähän paleleekin, kun lattialautojen välistä vähän vetää. Ja ne lautojen välitkin kasvaa joka päivä kun kuiva talvi-ilma niitä lautoja kutistaa.
Meillä jäätyi siis keittiöön menevä kylmävesiputki ja nyt ollaan kolattu lunta talon seinustalle ja toivottu lauhempia ilmoja. Että jospa se sitten kevääseen mennessä sulaisi, mahtanee olla nimittäin melko pitkältä matkalta jäässä jo kun kahteen vuorokauteen ei ole tullut keittiöön kylmää vettä. Onneksi sentään vessaan ja kellariin menevät putket ovat pysyneet sulana. Ja paskaputket. Eikä ole vielä putket kuitenkaan haljenneet. (että kop, kop puuta vaan).


Meinasin kuolla noiden pipareiden leipomiseen, niitä piti tehdä ihan tolkuttomasti. Ohje jolla tein oli muutenkin iso, mutta loppujen lopuksi taisin tehdä yhteensä kolme ohjeen mukaista taikinaa ja silti oli vaikea saada tuo kuvan piparipurkki pysymään täytenä, edes kuvaamista varten. On todella puuduttavaa vääntää varmaan pari tuntia pipareita pellille, pelti uuniin, pelti pois, piparit jäähtymään ja uudet uuniin. Ja muista vahtia siinä välissä ettei piparit pala (jonka ne muuten tekevät todella helposti).
Kokeilin siis nyt uudella ohjeella ja niistä tuli ihan älyttömän rapeita ja hyviä, ja taikina oli todella helppo. Jopa mieheni, joka ei muuten yleensä pipareita syö, on noista pitänyt kovasti (ja lieneekin suurin syy miksi purkki ei ole täytenä pysynyt, vaikka esikoinenkin on ollut noita ihan kiitettävästi kärkkymässä).


Minun ei pitänyt leipoa mitään piparkakkutaloja tai muuta,  mutta kyllästyin niin noiden pipareiden laipomiseen, että syntyi puoli vahingossa tuollainen talvimetsä (josta en kyllä kunnon kuvaa saanut). Ihan hyväkin siitä tuli, jos ei anna jäniksen ja ketun mittasuhteiden häiritä, ovat aika isoja noihin kuusiin nähden. Kuuset tein kuusimuotilla, kun leikkasin sillä nuo ääriviivat väärinpäin ja jäniksen ja ketun tein ihan vapaalla kädellä veitsellä leikaten.


En sitten jaksanut koristella sitä toista havukranssia joka minulla oli joten annoin talven hoitaa sen puolestani. Olisikohan aika tehdä jonkinlaista huoltoa tuolle kellarin ovelle? En myöskään saanut tehtyä niitä havuköynnöksiä mitä suunnittelin, mutta eipähän olla saatu sitä kuustakaan vielä kaadettua (ei edelleenkään sitä moottorisahaa).

Saatiin myös joulukuusi omasta pihasta (näillä pakkasilla ei kehdannut sinne metsäpalstalle lähteä, mutta onneksi pihastakin löytyi ihan välttävä kuusi), mikä oli hienoa, mutta täytyy myöntää että meillä on niin rumat ja aikansa eläneet kuusen koristeen että en edes kuvaa kehdannut ottaa (hirmu hyvä syy muuten kierrellä joulun jälkeen tiuhaan kirppareilla, jos jotain vaikka löytäisi), haluaisin kovasti lasiset kuusenpallot, mutta en tiedä onko se järkevää kun on kaksi pientä lasta. No taidan muutenkin syynätä alennukset ja kirppikset läpi ja hankkia uusia koristeita.
Ollaan tässä vasta luomassa omia jouluperinteitä, ja suurinta osaa jouluruoistakin teen itselle ensimmäistä kertaa, kaikki ei siis onnistunut ihan täydellisesti, mutta ensi vuonna uudestaan.
Laitan tähän nyt itselle vielä muistiin  kinkun suolauksen.
Ensin ruiskutettiin n. 7% suolaliuosta kinkkuun ja sitten kinkku oli vielä viikon n. 10% suolavedessä. Ja puhtaassa vedessä päivän. Tuli aika just hyvä. Paistaessa meni noin 8 tuntia (n. 7kg) kinkku ja vähän pidempään olisi saanut olla (tykätään vähän ylikypsästä), kinkun sisälämpö taisi olla n. 80 astetta uunista otettaessa.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Pyykkäämistä ja kestovaippailua.

Meillä hajosi pyykinpesukone kolme viikkoa sitten (oli onneksi vielä takuu voimassa). Ei ole muuten ihan hyvä juttu, näin kestovaippailevassa perheessä. Kertakäyttövaippoja en suostunut ostamaan, joten vaippoja ja muuta tärkeää pyykkiä oli siis kuskattava jatkuvasti jonnekin pestäväksi. Yleensähän pesen vaippoja joka toinen yö (kun sähkö on silloin hieman halvempaa). Nyt saatiin venytettä pesuväliä niin että vaippoja tarvitsi vain pestä joka kolmas päivä. Kun vaippojen lisäksi pyykkiä joutuu pesemään muutakin 2-4 koneellista, tarkoittaa se päivittäistä pyykinpesua, siksipä pesukoneen hajoaminen toi myös vähän kivaa helpostusta kotiaskareisiin. Mies kuskasi pyykkiä kaupunkiin pestäväksi tai itsekin vein jos oli sinne asiaa.
Eilen saatiin sitten pesukone vihdoin kuitenkin korjaamolta kotiin ja taas voi iloinen pyykkirumba alkaa. Ajattelin kuitenkin yrittää venyttää vaippojen pesua edelleen siihen, että pestään vain joka kolmas yö.

Mehän aloitimme kestovaippojen käytön jo esikoisella, alkuun hän käytti vain osittain kestoja, lähinnä kotona. Hänen ollessa muutaman kuukauden ikäinen siirrytiin sitten kokonaan kestoihin. Alkuun oli käytössä vain harsot ja villikset, myöhemmin aloin sitten tehdä muotoon ommeltuja vaippoja itse. Kakkonen sai sitten käyttää jo syntymästään asti kestoja (tai siis kotiutumisestaan), ja käyttää niitä edelleen, sairaalassa on kuitenkin sairaalan kustantamat vaipat eli kertakäyttöiset käytössä.

No ajattelinkin laittaa tähän vähän omia vinkkejä aloitteleville kestoilijoille.
Ensinnäkin kannattaa aloittaa tiedon keruulla, kestovaipat vaativat kyllä enemmän vaivaa alkuun, kun täytyy vähän opiskella asioita. Hanki tai lainaa muutama erimallinen vaippa ja vaikka kymmenkunta harsoa (harsoja tarvitsee aina muutenkin). Jos et hanki AIO-vaippoja (all in one), hanki myös hyvät imut (tässä me mentiin aluksi metsään ja aiheutti runsaasti ohivuotoja). Kestovaippailua voi alkuun harrastaa vaikka vain kotona päivällä, yhdellä tai kahdella vaipalla vuorokaudessa. Jokainen käytetty kestovaippa on yksi vaippa vähemmän kaatopaikalla.
Kun olet löytänyt sopivan vaippamallin, kannattanee pitäytyä siinä. Käytettynä löytyy yleensä hyvin vaippoja ja kannattaa katsoa vaikka huutonetistä.
Jos ompelet itse vaipat, kannattaa aluksi pyytää vaikka sukulaisilta vanhoja puuvilla ja pellava pyyhkeitä ja lakanoita ja omella niistä jonkin kaavan mukaan koevaippoja. Sovittamalla niitä voi sitten tehdä vielä muutoksia kaavaan tai tehdä jollain ihan toisella kaavalla, jos vaippa ei ollutkaan hyvä.
Kannattaa tutustua vaipoissa käytettäviin materiaaleihin sekä erilaisiin vaippamalleihin. Erilaiset Pul-kankaat ovat kosteussulku (kosteussulku=estää päällivaatteita kastumasta, siis pissa pysyy siellä oikealla puolella) kankaita, myös kaksinkertainen polyester fleece toimii kosteussulkuna. Kuivaliinana käytetään yleensä kuivaliinakankaita tai coolmax-kangasta. Villa voi toimia kosteussulkuna tai kuivaliinana, tai vaikka imuna. Villa imee paljon painoonsa nähden, tuntumatta kostealta tai epämukavalta, eikä se luovuta kovin helposti kosteutta.
Puuvillaiset imut (frotee, harsot, flanelli) ovat yleensä n. nopeita imuja. Ne imevät nopeasti pissan, mutta eivät pysty keräämään sitä paljon. Sellaiset kannattaa laittaa lähimmäksi pyllyä (kuivaliinan jälkeen).
Bambu, tencel ja hamppu (ns. hitaat imut) imevät huomattavasti enemmän kuin puuvilla painoonsa nähden, mutta eivät ime nestettä niin nopeasti kuin puuvilla.
Itse läytän imuissa sellaista järjestystä, että laitan lähimmäksi pyllyä nelinkertaiseksi taitellun (40x40cm) harson, eli siis neljä kerrosta, sitten laitan kuusi tai kahdeksan kerrosta bambua, hamppua tai tencelia ja lopuksi vielä muutaman kerroksen samaa vaipan etuosaan (kun noilla pojilla se pissi tulee lähinnä siihen yhteen kohtaan).
Aloittelijaa saattaa myös hämmentää kun puhutaan taskuvaipoista, sisävaipoista, kuorivaipoista, villiksistä, aio-vaipoista jne.
Sisävaippa on sellainen jossa ei ole ksoteussulkua ollenkaan, eli sen päälle tarvitsee vielä erillisen kosteussulun, joko kuorivaipan tai villikset (eli villahousut). Tämä voi kuulostaa alkuksi huonolta vaihtoehdolta, kun on vaippoja joissa on kosteussulku valmiina, mutta erityisesti vastasyntyneillä ja yövaippana sisävaippa ja villikset ovat (ainakin omasta mielestä) lyömätön yhdistelmä. Villikset pitää pienet ohivuodot hyvin kurissa. Varsinkin vastasyntyneille voi olla vaikeaa löytää riittävän hyvin istuvaa vaippaa ja yövaippaan tulee monesti todella paljon pissaa.
Taskuvaippa voi olla kosteussulullinen tai sisävaippa. Siinä on yleensä jokin kuivaliinakangas ja vaikka pul kangas tai sisävaipassa kuivaliinakangas ja joustofrotee. Taskuvaippassa on täyttöaukko, joko etu- tai takapuolella, josta laitetaan imut vaippaan, vaipassa voi olla myös kiinteitä imuja lisäksi. Sama kuin täyttövaippa. Itselläni on ainoastaan taskuvaippoja. Coolmax/pul Br kankaasta tehtyjä taskuja päiväkäyttöön ja coolmax/joustofrotee sisävaippoja, joissa myös muutama kiinteästi ommeltu imu, yökäyttöön. Itse pidän näitä kaikkein kätevimpinä vaippoina koska ne voi täyttää aina tarpeen mukaan (enemmän tai vähemmän imuja) ja kuivuvat nopeasti.
Kuorivaippa on yleensä pelkkä kosteussulku, tai vaikka villahousut. Siinä ei siis ole taskua johon laittaa imuja eikä siinä itsessään ole imuja.
All in one-vaippa on sellainen jossa on kaikki vaipan osat yhdessä valmiina. Siinä on yleensä kuivaliina, imut ja kosteussulku. Muistuttaa kaikkein eniten kertakäyttövaippaa. Aloittelijan mielestä saattaa kuulostaa helpommalta, mutta tässä on myös huonojakin puolia. AIO vaipat ovat yleensä hyvin paksuja ja siksi kuivuvat hitaasti jopa usean päivän. Niiden imuteho ei myöskään monesti riitä sellaisenaan, vaan myös niihin joutuu monesti laittamaan lisäimuja.
Vaippoja valittaessa kanaattaa kiinnittää myös seuraaviin asioihin huomiota. Miten suuri pesukone on ja miten usein haluaa pyykkiä pestä. mitä useammin vaippoja pesee sitä vähemmän niitä yleensä tarvitsee. Mitä paksumpia kangaskerroksia on sitä hitaammin ne kuivuvat. Monia kestovaippakankaita ei suositella laitettavaksi kuivausrumpuun.
Itse löysin aloittaessani kaiken tarpeellisen tiedon Kestovaippainfon keskustelupalstalta, kun vain jaksoi vanhojakin keskusteluja selata. Aina olisi hyvä jos tuttavapiiristä löytyy kestovaippailijoita, mutta aina niitä ei ole, eikä kaikille muutenkaan toimi vaipat samalla lailla. Ensimmäisestä vastoinkäymisestä ei kannata lannistua ja voi ottaa vaikka alkuun tavoitteeksi käyttää päivän aikana yhtä toimivaa kestovaipaa.

Kirjoitin tähän nyt omien kokemuksien mukaan ja lähinnä niistä asioista jotka meillä on toiminut, varsin suppeasti siis, mutta toivon että joku saisi kuitenkin apua tästäkin.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Marraskuu

Marraskuu on iloinen, marraskuu on surullinen. Paljon on taas mahtunut tähänkin marraskuuhun, ja se muistuttaa tänä vuonna viime vuodesta. Ensin iloitaan sitten surraan ja pelätään.
Viime vuonna iloittiin syntymänstä ja sitten pelättiin kuolemaa. Tänä vuonna tunnelmat olivat hyvin samankaltaiset. Marraskuussa.

Marraskuu on myös kaunis.




 Huomenna onkin jo joulukuu ja joulustressi pukkaa päälle, mutta vasta huomenna.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Pysähdys

Aina yllättäen nämä sattuvat. Juuri silloin kun ei osaisi ajatellakaan istuvansa sairaalassa. Taas.
Nuorimmaisemme sai jo toistamiseen tälle vuodelle RS-viruksen. Alkuvuodesta, vain parin kuukauden ikäisenä, hän sairasti sen myös. Nyt on lisäksi keuhkokuume.
Torstaina hän sai pahan yskän, mutta voi silloin vielä hyvin. Seuraavana yönä heräsin puoli viiden aikaan, koska hengittäminen meni vaikeaksi. Vointi parani kun noustiin pystyyn, mutta huononi taas parin tunnin päästä. Onneksi saamme mennä suoraan sairaalaan osastolle jos jotain ongelmia tulee.
Tuli taas kiire lähteä ja piti jo hetken aikaa miettiä että uskallanko ollenkaan lähteä häntä omalla autolla kuljettamaan.
Perjantain aikana vointi ei tahtonut ollenkaan kohentua vaan meni huonommaksi. Kivusta kitisi koko päivän. Yöllä tilanne alkoi kuitenkin parantua ja tänään, sunnuntaina, alkaa jo olla oma itsensä. Sairaalassa menee kuitenkin vielä useampi päivä.

Nämä tulevat aina niin yllättäen ja pysäyttvät koko muun elämän. Keittiön pöydällä ehti olla paripäivää se perjantai aamuna syöty puurokulho, vasta tänään aamulla ehdin sen siivota pois.
Onneksi on isovahemmat jotka huolehtivat vanhemmasta pojasta, kun itse ei ehdi tai jaksa. Rankkaa tämä on silti hänellekin kun koko ajan mennään jonnekin ja se arki on kadonnut.
Parisuhdekin on vain puhelimen päässä ja sairaalan ovelta saatu suukko kun vahtivuoro sairaalassa vaihtuu.

Elämä ei aina mene niinkuin suunnitellaan. Silti se on elämää, ihan joka hetki.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Joulunäperryksiä

Täällä on tullut vuorotellen vettä ja lunta, enemmän vettä. Viime yönä satoi vettä niin paljon että lähes kaikki lumi on ehtinyt sulaa pois. Ulkonakin ollaan ihan reilusti plussan puolella.
No päätin sitten piristää päivää ja askarrella vanhemman lapsukaisen kanssa paperisia lumitähtiä. En kyllä muista milloin viimeksi niitä olen tehnyt (ja sen ovat kyllä näköisiäkin). Ihan kivahan noita on silti tehdä ja esikoinenkin sai harjoitella ensimmäistä kertaa saksien käyttöä.


 Viikonloppuna vietettiin myös nuoremman pojan 1-vuotis synttäreitä (ja tietysti isänpäivää) ja sieltä jäi vähän kaikkea jääkaappiin. Valmiit ruoat tietysti syötiin pois, mutta kaappiin jäi myös vähän sopivasti juustokakkuun aineksia (mikä ihana tekosyy). Laitoin tähän myös rahkaa (tiramisu) ja puolukoita. Sopivat hyvin yhteen ja puolukoita olisi saanut olla hieman enemmmänkin. Kakusta tuli myös aivan ihanan värinen, oikein hempeä roosa (kuvat eivät anna kakulle oikeutta, vika on täysin kuvaajassa, ei kamerassa).
Tämä taitaisi olla muuten aika jouluinen, joten saattaapa päästä vaikka joulupöytään.
 

 Tein myös viime viikolla elämäni ensimmäisen havukrassin. Edes pajutöitä en ole ennen tehnyt (pohjana siis pajukehikko), mutta täytyy varmaan alkaa ihan oikeasti opettelemaan, kun tuota pajukkoa meillä kyllä riittää.
Ja ihan iloisesti yllätyin miten hyvän kyhäelmän sain aikaan. Koristeena käytin nauhaa ja punaisia puuhelmiä. Innostuin tästä hommasta niin paljon että ajattelin värkätä näitä pari lisää, mutta myös sellaisen köynnöksen, jonka voi sitten laitaa kuistille ja siihen valot.
Meillä kasvaa talon kulmalla sellainen reiluhkon kokoinen kuusi (ei nyt valtava mutta korkeampi kuin meidän talo) ja se on alle metrin päässä talon seinästä. Ei siis mikään ideaali pakka isolle puulle. Se on siis saanut viimeisen tuomion ja sieltä tulee luonnollisesti myös aika paljon havuja mukana joten ajattelin ne sitten laittaa hyötykäyttöön ja koristamaan taloa (eikä rumentamaan pihaa jonnekin epämääräiseksi kasaksi). Toivottavasti vaan löydän aikaa ainakin köynnöksen tekoon, noiden kahden pienen kanssa se kun ei ole ihan itsestään selvyys (ja saan miehen patistettua kaatamaan sen puun, meillä kun ei vielääkään ole moottorisahaa).

maanantai 5. marraskuuta 2012

Jätejupinaa lisää (ja vähän muutakin)

Toisin kuin aiemmin meinasin, lajitellaan meillä edelleen jätteet tarkasti. Itse asiassa on tullut yksi kategoria lisää: Palavasta jätteestä on tullut laitospolttokelpoinen muovi ja itse poltettavat jätteet. Jätekeskukseen ei siis saanutkaan viedä palavaa jätettä ilmaiseksi vaan ainoastaan laitospolttokelpoista muovia. Loput (paperit ja sellaiset mitä ei voi esim likaisuutensa vuoksi viedä omiin keräyspisteisiinsä) poltetaan kotona, joukossa on kyllä vähän muoviakain satunnaisesti. Niitä jätteitä mitä kotona poltetaan syntyy onneksi tosi vähän, ja ovat yleensä laadultaan sellaista että kelpaavat hyvin sytykkeen virkaan.
No yhdessä asiassa en ole onnistunut, nimittäin jätteen vähentämisessä. No enpä ole siihen kyllä nyt jaksanut panostaakaan, mutta kyllä se on aika kauheat määrät mitä esim sitä muovia syntyy. Siis kaikki on kääritty myoviin. En oikein tiedä, että mistä kohtaa sitä koittaisi alkaa vähentää. Muuten kuin vähentämällä ruoan määrää.
Emme toki osta kaupasta yleensä esim. niitä pieniä jogurttipurkkeja vaan aina niitä kartonkisia isompia purkkeja. Tällaisia pikkujuttuja ollaan kyllä jo huomioitu, mutta silti.
Yhden sentään keksin mihin täytyy seuraavaksi panostaa. Nimittäin kestohedelmäpussit. Muovisia kyllä kuluu aika paljon. Minulla olikin josku tarkoitus tehdä niitä ja sain ommeltuakin muutaman, mutta niistä tuli aivan liian pieniä ja jäivät käyttämättä. Minulta saattaisi ehkä vielä löytyä sopivaa kangasta, jos edes yhden saisin alkuun tehtyä. Siinäpä siis seuraava tavoite!

Olen muuten kovasti pähkäillyt noita pakastus hommia. Noita pakastuspusseja kuluu myös aika paljon, kun laitetaan marjoja pakkaseen ja mitä sinne nyt meneekään. Tokihan ne voisi laittaa pakastusrasioihin, joita voisi käyttää sitten uudelleen, mutta ne vievät aika tavalla enemmän tilaa. Ja se taas tarkoittaisi että pitäisi olla isompi pakastin. Mikä lie sitten järkevää.
Tämä oli mielessä vähän nyt siksikin että menimme tilaamaan puolikkaan possun ja se pitäisi saada mahdollisimman pieneen tilaan mahtumaan.

Oli muuten tänään kasvissose päivä ja oli aivan ihanaa pitkästä aikaa, ehdottomasti tehtävä useammin!

Täällä kävi taas melkein jo talvi ja lunta tuli lauantai sunnuntai välisenä yönä joku kymmenen senttiä. Päästiin siis vääntämään nämä hurjan hienot lumiukot. Harmi vaan että koko sunnuntain ja näköjään tämän maanantainkin on satanut vettä, eivätkä ukot ole enää kovin tunnistettavia, lumikasoja tuossa pihalla.

torstai 1. marraskuuta 2012

Ihana maajussi (se tanskalainen)

Jokainen joka on vähänkään kiinnostunut omavaraisuudesta (ja omistaa kuitenkin telkkarin), on varmasti katsonut joskus Ylen kanavilla esitettävää  Tanskalaista maajussia. Ja pimeyden piristykseksi huomasin että Yle Fem näyttää tanskiksen uusia jaksoja. Harmikseni täytyy kuitenkin myös sanoa että muutama ensimmäinen jakso oli ehtinyt mennä ohi ja menossa oli neljäs jakso (onneksi vielä kuusi jäljellä), luulen kuitenkin että uusi kausi tulee pyörimään melko paljon Ylen kanavilla (Yle Femmalla tai Kakkosella) joten enköhän pääse vielä näkemään ne alkupään jaksotkin.
No miksikö tämä tanskis sitten jaksaa aina mieltä lämmittää? Ohjelmassa on vaan niin ihanan lämpöinen ja iloinen tunnelma. Omavaraisuudesta ei ole tehty liian suurta päähän pinttymää vaikka se tavoite onkin. Ei yritetä mennä ajassa taaksepäin, elää vain yksinkertaisemmin. Ja se tekemisen ilo! Matka on tärkeä, ei vain päämäärä.
Ohjelma saa minut aina hyvälle tuulelle ja on takuuvarma päivän pelastaja jos jokin harmittaa. Saisi Yle vain laittaa noita dvd:lle (vaikka lähes kaikki Suomessa ilmestyneet jaksot minulla nauhalla onkin)
Tanskalainen maajussi näkyy siis Yle Femmalla torstaisin klo 17.25.

Tällaista tänään, talvikin näyttää pikkuhiljaa kolkuttelevan oven takana ja joulukin alkaa jo olla mielessä. Kohta on varmaan viikonpäivät ollut lunta maassa, tosin nyt ollaan plussan puolella joten saa nähdä ehtivätkö hävitä vielä.
Joulukoristeita saisi alkaa askarrella ja lahjojakin jo miettiä.


maanantai 29. lokakuuta 2012

Ei enää kärsimystä ja tuskaa

Vaikka lapsemme kulkevat kestovaipoissa ja vältän muutenkin kaikkea kertakäyttöistä tavaraa, olen kuitenkin häpeäkseni kertistellyt itse.
Nyt siihen tuli loppu. Ostin kuukupin ja voi sitä taivaallista (tai siis tavallista) oloa joka on kuukautisten aikaan. Olen ennen kärsinyt kutinasta kirvelystä ja (anteeksi) kaikesta paskasta kerran kuussa. No ei tarvitse kärsiä enää.
Pari ensimmäistä päivää meni säätäessä ja etsiessä sopivaa kupin taittelua ja asentoa jossa se laittaa ja saada poiskin, mutta sitten alkoi sujua ja olo oli hyvä ensimmäisen kerran ikinä kuukautisten aikaan. Tai siis olo oli niin kuin koko kuukautisia ei olisi ollutkaan.
Olen oikeasti kärsinyt todella kovasti aina kuukautisista (ja niinpä minua ottaa suuresti päähän ihmiset jotka sanovat että ne kuuluu naiseuteen ja ne pitää vaan hyväksyä). Ne ovat tuoneet mukanaa valtavaa kipua, pahoinvointia ja huimausta, näistä kärsin nykyään onneksi vähemmän, lisäksi minulle on kehittynyt aika korkea kipukynnys.
Kärsin kuitenkin vieläkin joka kuukausi kuukautissuojien aiheuttamasta ärsytyksestä niin limakalvoilla kuin ihollakin ja etenkin pään sisällä. Kun vuoto ei ole kovin runsasta ei tampoonit ole kovin mukavia vuodon viimeisinä päivinä, ne kuivattaa ihan järjettömästi limakalvoja ja varsinkin pois ottaminen on aika kivuliastakin. Siteitä taas en voi käyttää koska ne kutittavat ja kirveltävät ihan hirveästi. Siis sen lisäksi että ovat ihan sairaan ällöttäviä. Ja se (anteeksi taas) vitutuksen määrä mikä tästä syntyy. Joka kuukausi olen kuin äärimmilleen jännitetty jousi, valmiina napsahtamaan hetkenä minä hyvänsä. Ja ei, se ei ole mukavaa. Ei ole mukavaa kun koko ajan on epämiellyttävä olo, mitään kivaa ei voi tehdä (jo ihan senkin takia että koko ajan vituttaa niin paljon).
En kuollaksenikaan tiedä miksi olen piinannut itseäni kaikki nämä vuodet. Ostakaa hyvät naiset itsellenne kuukuppi (ei, tämä ei ole maksettu mainos) ja eläkää onnellisina. Aamen.

torstai 18. lokakuuta 2012

Ananasta purkkiin

Suunnittelinkin jo aiemmin anannaksen säilömistä, sillä olemme luopunet kokonaan säilykkeistä (siis niistä peltipurkkisäilykkeistä). Syitä siihen voi lukea vaikka täältä tai täältä. Ja lisää löytyy googlettamalla.

No nyt loppusyksystä on ananaksia taas saatavilla kaupoista ja päätin siis kokeilla. Minkäänlaista apua ei netti tällä kertaa tuonut, joten säilöin ihan yleisperiaatteen mukaan.
Ensin pilkoin anankaset sopiviksi paloiksi(ja poistin tietysti kuoret). Sitten vaan survoin ne puhtaisiin pilttipurkkeihin niin että ne peittyivät omaan mehuunsa, vähän sai painella niitä että olivat mahdollisimman tiiviisti ja ettei ilmakuplia jäänyt. Samalla siis irtosi mukavasti mehua. Sitten suljin purkit tiiviisti ja laitoin ne kiehuvaan veteen (että siis purkki ja sisältö kuumenee hieman ja samalla umpioituu). No tässä oli ensinnäkin se ongelma että pilttipurkkeja on ihan järjettömän vaikea saada uudelleen suljettua tiiviivsti. Vain noin puolet umpioitui. Ja kansia ei olisi ehkä pitänyt sulkea tiiviisti kun ne laittoi kiehuvaan veteen, vaan laittaa vain löyhästi paikalleen.
No tein sitten uudemmankin satsin, ja tällä kertaa kuumensin ananakset erikseen ja lasipurkit erikseen, ja laitoin sitten kuumennetut ananakset kuumiin lasipurkkeihin ja suljin tiiviisti. Ja tällä kertaa käytin pieniä säilöntään tarkoitettuja purkkeja. Ja olivat huomattavasti helpompia sulkea. En ehkä käytä pilttipurkkeja enää, mutta pitää etsiä vielä noita ihan pieniä lasipurkkeja lisää.
Pari purkkia ollaan jo käytetty ja hyviä olivat, maistuivat vielä enemmän tuoreelle ananakselle kuin niille kaupan säilykkeille, mutta epäilen että maku mahtaa muuttua  ajan kanssa. Se tuoreen ananaksen hapokkuus mahtaa kuitenkin ajan kanssa poistua, luulen.
No tässä on mieleeni tullut ajatus kuitenkin noiden säilöntään tarkoitettujen lasipurkkien kansista, siis niistä metallisista. Niissähän on myös jotain muovia sisäpuolella, etä mitähän niissä mahtaa olla. Etteivät nekin kuitenkin sisältäisi bisfenoli-A. Toisaalta, kosketuspinta purkin sisältöön on huomattavasti pienempi (kuin säilyketölkeissä), jos koskettaa ollenkaan, jos purkkeja on koko ajan säilyttänyt pystyssä.


Tänään muuten satoi ensilumi!
(Se tietenkin suli pois puoleenpaivään mennessä.)

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Syrjäytymisvaara

Syrjäytyminen. Kova sana viime aikoina.

Epäilen olevani suuressa syrjäytymisvaarassa. Koen vierantuvani siitä todellisuudesta mitä ennen elin, siitä "normaalista elämästä yhteiskunnassa". Ensinnäkin vierastan nykyään suuresti kulutusyhteiskuntaa. Toisekseen olen erityislapsen äiti.
Kun katsoo lehtien ja television (jota kyllä tulee muuten aika vähän katsottua) mainontaa ja otsikoita, tuntee elävänsä jossain ihan muussa maailmassa. Kaupat on täynnä kaikkea kivaa tarpeellista tavaraa, joista toki moni muka helpottaa elämää. Osta sitä ja tätä niin se ja tämä sujuu kun huomaamatta. Ikkunoita ei saa pestyä ilman sähköistä pesintä ja lapset ei osaa leikkiä itse. Erityisesti minua ärsyttää monet lasten lelut.
Pidän kovasti Brion leluista, mutta minua ärsyttää esimerkiksi ne sähköiset junat. Onhan se hirmu kiva että se juna puksuttaa siinä ihan itse, mutta minusta olisi kivempi jos se lapsi leikkisi sillä junalla itse eikä se juna leikkisi lapsen puolesta (toki siinä junaradan kasaamisessa on jo puuhaa, mutta..). Juu meillä takavarikoitiin sähköinen juna ennen kuin lapsi sitä saikaan.
Koen vieraalta mennä kauppaan. Siellä on vain niin paljon kaikkea turhaa myynnissä, että alkaa ahdistaa.
Mutta minusta on edelleen aivan ihanaa mennä kirppikselle. Kun sinne menee, melkein jännittää kun kävelee ovesta sisään. Et voi koskaan tietää mitä löydät, tai löydätkö ylipäätänsä mitään. Se on sellainen nykyajan saalistus reissu. Ja kun jotain hyvää löytää siitä on ihan toisella tavalla innoissaan ja se ilahduttaa huomattavasti enemmän. Siis jos ostaisit kaupasta uutena.En muista mitä lehteä luin, mutta siinä oli artikkeli nollaenergiatalosta. Ja seuraavalla sivulla mainostettiin terassilämmittimiä. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. No nauroin kuitenkin.

Toisekseen kyllä se erityislapsi antaa aika paljon. On oppinut katsomaan elämää ihan uudella tavalla, eikä tärkeintä ole mitä sillä lapsella on päällä (että onko sillä nyt ne hienoimmat vaatteet), riittää että se lapsi on siinä. Elämästä on tullut yksinkertaisempaa. On oppinut iloitsemaan elämästä itsestään, ilman jotain tarkoitusta ja päämäärää. Saavutuksia.
Tuntuu todella että nyky päättäjät ovat kyllä ihan pihalla mitä se oikea elämä on. Ei sillä, onhan siinä kuplassa ihan kiva elää, mutta aika äkkiä siitä tippuu pois jos sattuu jotain elämää järityttävää. Vaikka sairaus tai köyhyys. Ja ei, niistä ei vaan voi aina päättää selviävänsä. Kun kaikkea ei voi nykylääketiedekään parantaa tai edes auttaa ja aina ei vaan löydy sitä työtä millä elättäisi itsensä.

Muistuikin juuri mieleeni eräs animaatio (nimeä en kyllä valitettavasti muista), jossa ihmiset elivät jossain avaruusaluksessa (koska olivat tuhonneet maan asumiskelvottomaksi, yllätys), ja elivät jonkinlaisen simulaattorin kautta. Kaikki olivat vain lihavia ja liikuntakyvyttömiä. Sitten se kuuluisa tekniikka pettikin ja ihmisten oli pakko alkaa elää ihan oikeasti. No onneksi se maakin oli jo tullut asumiskelpoiseksi jälleen ja kaikki hyvin loppu hyvin. No pointti oli se että alkaa tuntua että nykyään tosiaan ollaan ihan vieraannuttu todellisuusesta. Ihmiset ei elä tätä oikeaa elämää. Ja jossain kohdin varmaan keksitään sitten sijaisrobotit niin kuin elokuvassa Surrogates. Kunnon Matrix meininkiä tai jotain.

En myöskään kaipaa enää "oikeisiin töihin", siis raatamaan niska limassa palkalla jolla ei tule toimeen, ja kuulemaan haukkuja, mutta ei koskaan kiitosta. Joku voi luulla minua laiskaksi (ja kyllähän minä olenkin, tai siis mukavuudenhaluinen),ei kyllä minä mielelläni töitä teen. En karta niitä "paska"hommiakaan, mutta en minä niitä hyväntekeväisyytenä (=orjana) halua tehdä. Mieluummin teen sitten työtä itselleni (paitsi yrittäjäksi ei kannata ryhtyä jos et omaa pienoisia pesämunia sen varalle että homma kuseekin).


En kuitenkaan ole huolissani, vaikka olisinkin syrjäytymisvaarassa, se on oikeastaan ihan mukavaa.

tiistai 28. elokuuta 2012

Syysmietteitä

Jouduin tässä etsiskelemään netistä kauppaa josta löytäisin laudeliinapellavaa. Siis sellaista valmiiksi oikean levyistä. Mieheni teki meille uudet lauteet saunaan ja meidän entiset laudeliinat on sinne aivan liian lyhyitä. Aiemmin sitä on ollut myynnissä kangastukussa, mutta eipä ollut enää, siksi siis jouduin etsimään itselleni uuden kaupan.
No kannatti etsiä (tai siis ei todellakaan kannattanut etsiä, lompakko ei tässä kohtaa kiitä), löysin kaupan jota en ollutkaan aiemmin huomannut, Ompelun Ihanuus. Tilaukseen lähtee kyllä muutakin laudeliinapellavan lisäksi.

Tässä on nyt vierähtänytkin pidempi tovi ilman käsitöitä, ja alkaa olla jo eroahdistusta (ja siksi ei ainakaan kannattaisi surffailla missään kangaskaupoissa), liekkö johtuu sitten näistä pimenevistä syysilloista. Tiedossa tosin ei ole ensi alkuun kuin verhojen päärmäämistä, se ei ole ihan sitä kaikkein mielekkäintä hommaa, mutta juuri nyt kaikkein tarpeellisinta (meillä ei ole vieläkään alakerrassa yhtään verhoa, ikkunoita löytyy kuitenkin 6kpl ja jopa kangasta viiteen niistä).
Odottamassa olisi myös lastenvaatteita pussillinen, siis keskeneräisiä, ja miehelle housut, sellaisia valmiiksi leikattuja. Nillä miehen housuilla ei nyt ole niin hirveä kiire, mutta lastenvaatteitten kanssa uhkaa kyllä kohta käydä niin, että eivät enää sovi kunhan joskus valmistuvat.

Vaikka kesä on aina ihana ja harmittaa kun se loppuu, on myös toisaalta aivan ihanaa kun tulee syksy ja sitten talvi. On ihanaa kun tulee pimeää(!) ja saa polttaa kynttilöitä ja kääriytyä villapeittoon.
En tiedä voisinko asua missään muualla kuin Suomessa (no ehkä Ruotsissa tai Norjassa), olen vaan niin vahvasti neljän vuodenajan ihminen. Ainut mistä en pidä on loska, se tyhmä, harmaa, likainen märkä ja kylmä loska. Siksi siis ymärrän niitä ihmisiä jotka vihaavat talvea, niitä ihmisiä jotka asuvat siellä kehä kolmosen sisäpuolella. En minäkään pitäisi talvesta jos siellä joutuisin asumaan. Tämän taas muistin kun kävin viime talvena tammikuussa Helsingissä, oli se vaan ankeaa.
Mutta tervetuloa syksy ja talvi (ja joulu)!
Tervetuloa ruska ja valkoinen talvi!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Syys touhuja

Vähän on ollut nyt hiljaisempaa, mutta siihen on kyllä ollut ihan pätevä syy. Ensinnä viikko vierähti Helsingin päässä, kun nuorempi poika oli siellä leikkuksessa. Kaikki hyvin sillä saraa ja nyt mennään taas vähän eteenpäin.

Toisekseen nyt on ollut ihan kauheita kiireitä pihatöiden osalta. Onnekseen mieheni piti nyt kolme viikkoa lomaa, että ollaan saatu jotain hätäisesti aloitettuja projekteja etenemään.
Tarkoitus oli ensi kesänä saada niitä kanoja, perunaa, porkkanaa ja sipuleita ja perus kasviksia. Piti tehdä se kanala ja väliaikainen kasvihuone. Ei taida tulla mitään.
Traktori pitäisi saada tai joku edes kyntämään meille pieni pelto. Ei noita pusikoita kyllä kukaan käsin raivaa. Sitten toinen iso ongelma on etten tiedä minne ne perunat ja porkkanat laittaisi. Hyviä paikkoja olisi kyllä moniakin, mutta. Meille tulee ensi vuonna vesiosuuskunnan kautta paskaputki. Enkä minä tiedä mistä ne sen kaivaa. Kun se voi tulla vielä tuosta meidän pihan poikki tuonne naapureillekin. Ja jos ne vetää sen meidän pihan poikki, niin se todennäköisesti tulee siitä mistä minä ajattelin sitä peltoa. Että ei ole kovin hyvä jos sinne keskelle perunapeltoa tulee ensi kesänä sellainen jumalaton kaivinkone, niin saattapi olla että perunat ei siitä ihan hirveästi hyvää tykkää. Saatika muutkaan kasvit.
Vähän ketuttaa kyllä kun halusin jos ensi kesänä kellariin jotain omaa evästä laittaa. Toisaalta ehkäpä se maltti on valttia tässäkin.
Mutta ei me kuitenkaan ihan tyhjin käsin jäädä, eipä jääty tänäkään vuonna vaikka mitään ei oikeastaan olla tehtykään. Tontilla kuitenkin oli marjapensaita. Vajaa sankollinen punaherukoita, viitisen litraa mustaherukkamehua, kourallinen mansikoita, toinen vadelmia, kaksi karviaisia (jos loputkin ehtii kypsyä). Pihlajanmarjojakin saisi jos niitä haluaisi kerätä. Mustikoitakin saatiin ihan omalta metsäpalstalta, mutta nyt kävi niin harmillisesti, ettei ole oikein aikaa eikä jaksamista ollut, joten mustikoita on vain puolisankollista pakkasessa. Ainakin kaksi niitä olisi tarvittu.
Kaikenkaikkiaan varsin kenhnosti meillä siis marjojakaan on talven varalle, mutta ei voi mitään, ensi vuonna erilailla sitten.

Syksy tuli muuten hieman varkain tänä vuonna. 8.8 lähdettiin Helsinkiin ja viikon päästä tultiin takaisin. Lähtiessä oli kesä ja tullessa syksy. Sillä tuli hieman kiire noiden pihatöiden osalta, mutta jospa se siitä. Kesällä sitten lisää.

Se piuha millä saa noita kuvia koneelle on edelleen hukassa, kuvia ei siis ole tulossa.
Kirppisteltykin on edelleen ja tavaraa löydettykin, mutta niistä ei nyt.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Pikaisesti jotain ja säilömistä

Kiirettä on pitänyt viime aikoina. Vaikka mitään en kyllä ole oikeastaan saanut aikaiseksi.
Paitsi tänään, aivan tappo helteestä huolimatta. No oli vähän pakkokin kun eilen illalla saatiin 15kg mansikoita. Pakkaseen menevät pussitettiin ja perattiin jo eilen (meinattiin joutua tekemään se romanttisesti kynttilänvalossa, mutta sähköt palautuivatkin sitten ja itse asiassa ilmakin kirkastui sen verran että mitään sen kummempia valoja ei edes tarvittu). Hillon menevät saivat odottaa tälle päivää. Ei vaan yksinkertaisesti jaksanut enää yöllä alkaa keittelemään mitään hilloja.
Minulla oli itse asiassa tarkoitus tehdä hillot tänä vuonna täysruokosokeriin, mutta rahallisista ja ajallisista syistä päädyin kuitenkin tuttuun ja turvalliseen hillosokeriin, ihan siihen valkoiseen. Toivottavasti sitten ensi vuonna.
Kokeilin tänä vuonna kuivata ensimmäistä kertaa mansikoita. Leikkasin ne n. 2-3mm siivuiksi ja laitoin sähkökuivuriin. Olivat helppoja ja aika nopeita kuivata, ja hyviä tuli! Mielessä oli vähän tehdä mansikka vanilja suklaata (se fazerin on aivan ihanaa, mutta en erityisemmin enää pidä maitosuklaasta, tummaa sen olla pitää). Viipaleet olisivat ehkä saaneet olla myös hieman paksumpia, niin eivät olisi sitten olleet niin paperin ohuita.
Niin ja raparperipiirakankin jaksoin pyöräyttää, tuli oikein luomu versio, kun raparperit oli omasta maasta ja muut luomua.

Ehdin käydä kirppistelemässäkin viikonloppuna (lauantaina), vaikka ensin näytti että en ehdi (enkä jaksa) käydä ollenkaan. Taas löytyi ostettavaa. Itselle löytyi neule poolopaita, sitten syksyä varten 3e. Nuoremmalle 2 bodya, taisi olla 1e/kpl. 2kpl Kermansaven Heinä-sarjan ruokalautasia 0,80e/kpl (ja vielä leimallisia!). Vanha Brion puinen auto 0,50e. 2 pientä kirjaa yhteensä 1,10e (lapsille siis). Sekä pala kangasta 0,50e.



Taaskaan ei tullut kuvia, mutta nyt ei voi syyttää minua (eikä laiskuuttani), tällä kertaa pistän sen mieheni piikkiin. Otin kyllä ostoistani kuvan, mutta ei vaan täältä kämpästä löydy johtoa jolla saisin ne puhelimestani tietokoneelle. Että näin tällä kertaa. Ehkäpä lisään kuvan kunhan se johto löytyy. (Lisäsin nyt kuvan kun se johtokin löytyi)

Tämä oli nyt muutenkin vähän tällainen pika postaus, kun ei oikein ole ollut aikaa kirjoitella, vaikka aihetta olisi ollutkin. Jospa sitä taas loppuviikosta olisi paremmin.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Saunanraikkaana

Kohta kaksi viikkoa ollaan majailtu täällä uudessa kodissa ja vasta tänään saatiin sauna pestyä käyttökuntoon.
Ja kyllä kannatti pestä! On se vaan ihan toista luokkaa saunoa puusaunassa (siis, anteeksi, puulämmitteisessä saunassa), varsinkin meidän edellisen kodin sähkökiuas-kamaluksen jälkeen.

No nyt on hyvä olla saunanraikkaana.
Se on muuten jännä että en ole pitkään aikaan enää tuntenut itseäni puhtaaksi kuin saunan jälkeen. Siis ei minulla toki likainen olo ole muulloinkaan (jos siis en ole erityisen likainen), enkä yleensä koe tarvitsevani peseytyä kuin joka toinen päivä jos en ole mitään erityisen hikistä tai muuten likaavaa hommaa tehnyt.
Mutta se tunne saunan jälkeen, no on vain saunan jälkeen. Iho tuntuu ihan oikeasti puhtaalta, suihkussa tai kylvyssä ei vaan saa ihoa niin puhtaaksi.
Muutoinkin olen koittanut vähentää sitä kauheaa kemikaaleilla itsensä kuuraamista, tässä olen jo päässyt kokonaan luonnonkosmetiikan pariin, eikä käytössä ole muutoinkaan kuin shampoo, hoitoaine ja suihkusaippua. Aloitin kokeiluni (ilokseni ihan tavan marketista löytyvällä) Urtekramin tuotteilla, jotka ovat kyllä olleet hyviä, eivätkä edes kallita. Nyt kokeilin uutena hoitoaineena Ole Hyvä- sarjan mustikka-vadelma-mansikka hiushoiteella, se kun on sentään kotimainen. Oli kyllä vähän pettymys, jotenkin jää tunne että olisi sama kun ei käyttäisi ollenkaan. Tuoksu on sentään aika karkki, mutta en taida ostaa enää.

Mutta nyt meillä on onneksi ilo ja mahdollisuus saunoa useammin. Sähkökiuasta ei vaan raaskinut lämmittää kuin kerran viikossa. Lämmitykseen kun meni jo 40-45min ja siihen päälle kahdessa vuorossa saunomiset niin ei vaan raaskinut. Vaikka eihän se puukaan ilmaista ole (paitsi ne mitä omasta metsästä saadaan).


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Elämää maalla ja jätejupinaa..

Nyt on jo kohta viikko nukuttu uudessa kodissa. Huomaan muuten olevani oikeasti todella paljon vähemmän stressaantunut kuin ennen, vaikka hoidettavia asioita on paljon. Rahaa voisi kyllä mennä vähemmänkin eikä vanhan kämpän siivous kiinnosta yhtään. Ei ainakaan sen ison akvaarion tyhjentäminen ja uudelleen kasaaminen. Olinkin jo aikeissa luopua siitä, mutta en saanut salamanteriplekojani myytyä järkevään hintaan, oli ne pidettävä, no pienemmän akvaarion sain kuitenkin tänään tyhjennettyä.
Löysin, olikohan se nyt toissapäivänä, pienen mansikkamaankin tuolta pusikkojen keskeltä. Pienihän se todellakin oli, ehkä puolenkymmentä taimea ja niitäkään en olisi löytänyt ellei mieheni olisi raivaussahan kanssa sattunut heilumaan juuri siihen reunalle (ei kuitenkaan jyrännyt taimia onneksi). Satuin huomaamaan mustan muovin jonka reuna pilkotti maasta, pitihän se sitten etsiä että mitä sillä muovilla olli katettu. Ja muutama marjakin niistä saasaan, oli jopa ensimmäinen kypsäkin. En tosin osaa sanoa oliko hyvä, annoin sen vanhemmalle pojalle, mutta näytti hälle maistuvan.

Niin voisihan sitä pienesti esitellä näin sanallisesti tämän meidän uuden kodin (kuvia sitten myöhemmin, jahka kerkiän). Lääniä on siis kolmessa palstassa yhteensä noin 2,3 hehtaaria. Joista yksi metsäpalta on hieman kauempana, kokoa sillä noin reilu 5000 neliötä. Palsta missä talo sijaitsee on noin 1 ha ja heti sen vieressä, missä on se rantakin, on kooltaan reilu 7000 neliötä. Loivaa rinnettä ja peltoja ja vähän metsääkin ympärillä. Naapureita on näköetäisyydellä (talot pilkistää puiden välistä), mutta ei liian lähellä kuitenkaan. Ja ihan älytöntä pusikkoa melkein koko tontti, siis kaikki muu paitsi piha-alue. On, juu raivaussahalle käyttöä (tai viikatteelle). Paljon on herukkapensaita (punaista ja mustaa) sekä karviaisia pari pensasta. Suurin osa näistä tuolla pusikoitten keskellä.
Talosta löytyy yläkerrasta avoin makuutila (rakennetaan sitten joskus kaksi erillistä huonetta), alakerrasta pieni keittiö (ja iso puuhella!), olohuone ja wc/suihkutila. Kellarista (jonne kulku ulkokautta, siihenkin tosin tulee toivottavasti joskus muutos) löytyy sauna (ei suihkua vaan sellainen perinteinen sauna), navetta (tai siis lampola, kun lampaita on siellä ollut) ja kylmäkellari. Neliöitä on vaan 83, mutta eipähän ole niin kallista lämmittää.
Pihalta löytyy lisäksi vanha asuinrakennus, joka toimii meillä varastona, ja kaksi liiteriä. Toiseen liiteriin meinasi mies rakentaa autotallin ja toiseen oli suunnitteilla kanala. No miinustahan tässä tulee siitä puuttuvasta isosta kivinavetasta (sellainen olisi vaan niin ihana), mutta kaikkea ei vaan voi saada.

Yksi asia mikä minua nyt ihan todella ksimittää on tässä maalle muutossa, se että olen tottunut lajittelemaan jätteeni tarkasti,  bio, palava, kartonki, paperi, lasi, metalli, seka, ongelma (kutakuinkin siinä järjestyksessä miten paljon mitäkin syntyy. Sekajätettähän meillä syntyy tosi vähän, lähinnä vessasta ja niistäkin valta osa olisi kyllä oikeasti palavaa (olen ollut hieman laiska tässä). No kaupungissahan kerätään sitä palavaa jätettä jota valtaosa siitä jätteestä on mitä ei voida raaka-aineena hyötykäyttää, siis pakkausmateriaaleja, muoveja yms. No maalla sitä ei kerätä. Sen saa toki viedä jätekeskukseen, mutta ei ole ihan lähellä se. Joten on todella epäkäytännöllistä kerätä se erikseen ja kuskata jonnekin hornan kuuseen asti ja sitten vielä tilata siihen päälle se julmetun kokoinen jäteauto (sekajäteen keräys on pakko järjestää joko jäteautolla tai törkeän kalliilla aluekeräysmaksulla) hakemaan niitä kahta pientä roskapussia joka meillä sitä sekajätettä syntyy kerran kahdessa kuussa (mikä on pisin tyhjennytväli).
No soitin asiasta taholle joka täällä vastaa näistä jäteasioista ja kysin että onko tässä mitään jäkreä. No ei ole ainakaan niissä vaihtoehdoissa mitä siellä minulle kerrottiin. Menisi asiat niin monimutkaisiksi että en jaksa niitä edes tähän yrittää selittää. No meillä siis minun voiminen ja jaksamisen takia sitten tulee hakemaan se jäteauto ne palavat ja sekajätteet, samasta astiasta. En siis enää aio lajitella niitä erikseen vaan ne päätyvät tästä lähin kaikki kaatopaikalle. Hyi minua.
No tästä voisin sitten kuitenkin motivoida itseäni vähentämään sitä jätettä ylipäätään mikä meillä syntyy, siis sitä pakkausjätettä. Sitä monasti aivan turhaa jätettä.

Loppuun vielä perjantain kirppistelyt lyhyesti. En ollut tälläkään kertaa ilman lapsia, enkä taida enää jatkossa päästäkään ilman. No löytöjä kuitenkin tein, mutta ei kuvaa tällä kertaa (ei ehdi, eikä jaksa). Vanhemmalle pojalle vain vaatetta löytyi, mustat vuorelliset housut ja takki, sitten syksyksi, hinta taisi olla housuille 1,50e ja takille 4e. Lyhythihainen kauluspaita, 1,50e ja Brion koottava kuorma-auto 8e (joka kyllä oli pienoinen pettymys).

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kuluttamista ja kirppistelyä

Taas perjantai ja kirppistely päivä. Tämmöistä tarttui mukaan tänään.

Patenttikorkki pulloja tarvii aina. Tällä kertaa 0,5 litran olutpulloja, 5kpl hintaan 2,50e.
Maljakko (tai myytiin kaatimena), en itse asiassa omista yhtään maljakkoa, tarvetta olisi kyllä ollut. Hinta 2,50e.
Opan kahvipannu 9e, pohjassa palanutta, en saanut vielä kaikkea pois mutta eiköhän siitä hyvä tule.
Samanlainen Kermansaven Heinä-sarjan aamiaissetti teekupilla, kuin viime viikollakin, kunto hyvä ja leimat molemmissa. Hinta 5e.
Ripustettava kynttilälyhty, 1,50e.
Kaksi lyhyt hihaista paitaa vanhemmalle pojalle, toinen vaan taitaa olla sopivampi vasta ensi kesänä. Hinta 1,50e/kpl.

Tykkään ostella kaikenlaisia tavaroita ja pidän vähän sellaisista kalliista luksustavaroista. No kuluttaminen kuluttaa myös aina luonnonvaroja, enemmän tai vähemmän. Kuluttamista pitäisi siis vähentää. Olenkin alkanut vähän järkeistämään itseäni, että tarvitsenko ihan varmasti kaikkea sitä krääsää mitä kaupassa myydään. Travitsenko kaikkea sitä sähkökrääsää mitä meille myydään?
Laskeskelin jo aikaa sitten että pelkästään keittiöstäni löytyy ainakin 19 erilaista sähköä vaativaa laitetta. Verkosta tai pattereilla. Ihan järjetöntä! Mihin sitä kaikkea tarvitsee ja onko kaikki tosiaan välttämättömiä, no ainakin hella/uuni, jääkaappi, pakastin ja lapsipeheessä kyllä mikrokin (ihan oikeasti pärjäisihän sitä ilmankin, mutta kyllähän se helpotta arkea ihan älyttömästi, ja toisaalta on ihan turhaa lämmittä esim vauvan maidon takia hellaa). No sitten löytyy niitä vähän kyseenalaisia tavaroita, kuten kahvinkeitin, vedenkeitin, leivänpaahdin, sähkövatkain, leipägilli, kello (mikrossa olisi jo kello, mutta meillä on vielä kämppään kiinteästi kuuluva kello keittiössä), rikkaimuri ja mitä lie. Olenkin alkanut miettimään mitä näistä voisi ihan oikeasti karsia pois entisten rikkoudutua. Varmaan kaiken. Mutta..
Jos esim kahvia tai pientä määrää vettä tarvitsee keittää vie kahvinkeitin ja vedenkeitin aika paljon vähemmän sähköä kuin hellan lämmittäminen, joten kyllä voidaan sanoa että myös ne ovat tarpeellisia. Toisaalta taas niiden valmistaminen vie lisää energiaa ja jatkuva uusien ostaminen, kun ei nuo nykyiset tahdo enää mitään kestää, ei ole kovin järkevää sekään. Rikkaimuri on taas vähä energisempi kuin iso imuri (minulla on tapana vetää keittiöstä päivittäin roskat lastalla kasaan ja imaista ne sitten rikkaimurilla), mutta se nyt toisaalta helposti korvattavissa sillä perinteisellä rikkaharjalla ja -lapiolla.
Tarkkaan saa kyllä jatkossa miettiä että mitä uusii ja mitä voisi korvata jollain muulla ekologisemmalla vaihtoehdolla -ja mikä on ihan täysin turhuuksia muutenkin. Olenkin siin toistaiseksi korvannut tarpeelliseksi katsomiani laitteita käytetyillä sellaisilla. Viimeki sauvasekoittimen, äitini lahjoitti meille häälahjaksi saadun sauvasekoittimen kun oli jo ostanut uuden (on sitten reilusti yli kaksikymmentä vuotta vanha; vähän toista oli laatu silloin ennen). Ainut vain on noissa vanhoissa laitteissa, että ne ei ihan hirveästi hivele minun silmääni, mutta ehkä kestän sen, onhan ne kuitenkin suurimman osan ajasta piilossa laatikossa, eikä niitä nyt vieraille tarvitse esitellä.

Ja tähän loppuun vielä pakko mainita että hihkun muuten innoissani kun huomenna päästään käymään (mutta ei vielä muutamaan, pah) siellä meidän uudella talolla. Vähän nyt joudutaan neuvottelemaan siitä meidän muuttopäivästä kun ei se mummo sieltä talosta näköjään halua lähteä.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Kirppistelyä

Perjantai on tavannut olla minun kirppistely päivä ja samalla hetki omaa aikaa, ilman lapsia. Niin oli viime perjantaikin, tosin tällä kertaa kera lapsien sekä minun äitini.
Pitkästä aikaa löysin oikeastaan jotain ostettavaa, siis enemmänkin kuin yhden tavaran tai vaatteen. Päivä oli muutenkin oikein mukava, vähän jo liiankin kuuma minun makuun, mutta ei se menoa haitannut. Kierrettiin nyt vaan kaksi keskustan kirppistä (lastenvaate kirppis ja kierrätyskeskus on sitten kauempana niin ei niissä nyt käyty), jonka jälkeen suunnattiin markkinakadun läpi kera mukaan tarttuneiden mansikoiden ja herneiden (oli muuten kesän ensimmäiset!) torille kuuntelemaan hyvää musiikkia (Sweettalkers).



No mutta nyt niihin kirppislöytöihin.
Ensimmäiseltä löytyi aivan ihana pyöreä pöytäliina (kuvassa), joka kuitenkaan tuskin pöytäliinaksi päätyy, mutta kangas oli kuitenkin ehdottomasti ostamisen arvoinen, hinta 3e.
Pojille löytyi myös kiva puinen palapeli, jossa oli työkoneita, mukaan sen sai eurolla. Ei päässyt kuvaan koska oli jo käytössä.
Nykyään tuntuu jokaisella kirppiksellä olevan myös uutta tavaraa myynnissä (ja niin täälläkin) ja mukaan tarttui siis jotain uuttakin. Koska olen vähän heikkona muumeihin ja kortti oli viimeinen, eikä maksanut kuin euron, tarttui käteen vielä sukeltava muumi kortti (kuvassa, ja päätynee kuitenkin kehyksiin, tuskin raaskin kenellekään postittaa).
Toiselta kirpparilta löytyi pitkästä aikaa itsellekin vaatetta, musta kietaisuneule, josta tosin oli se naru hukassa millä se solmitaan kiinni, hinta 4 euroa. Tämä ei päässyt kuvaan koska en yksinkertaisesti saanut siitä sellaista kuvaa joka olisi kannattanut julkaista (musta möykky lattialla ei välttämättä kerro juuri mitään kertomisen arvoista). Ajattelin vielä laittaa tähän sen puuttuvan narun tilalle jonkun hienon napin tai pari.. sitten joksus kun sen ehdin tehdä, toivottavasti syksyksi.
Kerään Kermansaven Heinä sarjaa (jonka tuotanto on jo lopetettu), aika hyvin meillä on kaikkia astioita ihan riittävästikin, mutta niitä oikenlaisia isoja teekuppeja on vain neljä (joista yksi vähän rikki) ja niitä on tosi harvoin liikenteessä. Nyt kuitenkin bongasin sellaisen yhdessä aamiaislautasen kanssa, hintaan 5 euroa. Niitä aamiaislautasiahan meillä on jo ihan tarpeeksi (eikä niitä juuri tule käytettyä), mutta tämä oli kuitenkin hyväkuntoinen ja siinä oli leima joten eipä tuo haitannutkaan vaikka 'kylkiäisenä' tuli.
Vahemmalle pojalle löytyi shortsit (joita muuten on aivan liian vähän, kun ovat vielä viime kesältä ja alkavat olla pieniä), hintaan 2,50.
Äidin kanssa ihastuttiin molemmat kuvassa näkyvään kukkaverhoon, ja ostettiinkin se puoliksi (verhoja oli siis kaksi), taitaa olla ihan pellavaa, hintaa jäi 2 e per nuppi. Tätä suunnittelin laukkuun yhdistettynä farkkuun (vanhoihin housuihin, joita on tuonne uhkaavasti alkanut kertyä), ehkä sitten ensi kesäksi.

Koska en ehtinyt kirjoittaa tätä ennen kuin nyt sunnuntai iltana, unohdin ihan totaalisesti mitä muuta ostin! Olen ihan varma että ostin myös jotain muuta, mutta en vain yksinkertaisesti muista mitä se oli. Pitäisiköhän alkaa vähän tarkempaan miettimään mitä sitä ostaa, edes kirppikseltä, jos sen näin totaalisesti unohtaa, niin olikohan edes niin tarpeellista.



Vielä lopuksi pakko laittaa kuva aivan ihanista kertakäyttömukeista, joita löytyi äitini luota. Olin kaverina tyhjentämässä heidän keittiötä tässä alkukesästä keittiöremontin alta ja nämä löytyivät. On kuulema ostettu joskus minun synttäreille ja pakkohan nämä oli pelastaa.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Unelmista totta!

Nyt se on tapahtunut, se mitä olen odottanut pitkään ja kiihkeästi varsinkin viimeiset pari vuotta. Omakotitalo! Maalla!

Ollaan nyt etsitty ehkä puoli vuotta ihan tosissaan sitä meidän lompakolle sopivaa unelmaa. Paljon on rajoittanut juuri se ettei ole omia säästöjä, kaksi huollettavaa ja vain toinen töissä (ja vielä perus duunari, eli ei mitään huippupalkkoja). En oikeasti olisi uskonut vielä kuukausi sitten että päästään vielä tälle kesälle (jos tätä nyt kesäksi voi sanoa, niin kylmää on kyllä ollut) omalle pihalle!
Talo löytyi siis yllättävän helposti, mutta tosi nopea sai kyllä olla päätös oli tehtävä heti (no onneksi oli viikonloppu välissä). Perjantaina käytiin katsomassa, paikalla oli vain myyjän iäkäs sisko ja hänen poikansa. Eivät hirveästi tienneet tehdyistä remonteista, tai oikeastaan mistään. No riskillä mentiin ja maanantaina tarjousta tekemään, pelattiin varman päälle ja tarjottiin mitä pyydettiinkin. No joskus riskit kannattaa ja saatiin maata enemmän kuin alkuun oli tiedossa, kaksi tonttia yhden hinnalla. Epäilen että saatiin talo ja tontit hieman halvalla, koska välittäjälläkään ei ollut tietoa toisesta tontista, ennen kuin tehtiin sitä tarjousta. Ja mikä parasta: saatiin oma ranta (josta muuten välittäjä ei tiennyt)! No, okei se on pelkkä joki (eikä edes iso sellainen), mutta oma ranta silti. No, en nyt jaarittele enempää miten talokaupat hoidettiin..

Mutta itse asiaan! Nyt meillä on vihdoinkin mahdollisuus sellaiseen elämään mitä halutaan. Paljonhan se vaatii työtä ja aikaa ja itse talo vie varmaan ensimmäiset vuodet niin ajallisesti kuin rahallisestikin, mutta nyt olen askeleen lähempänä omavaraisuutta! En havittele täydellistä omavaraisuutta, mutta jos ruoan pystyisi tuottamaan melko pitkälle itse niin se olisi oikein hyvä. Erityisesti haluan että voidaan tuottaa itse oma liha.
Ajatuksena on siis ottaa kanoja, vuohia ja possuja (ihan oikeasti haluaisin villasikoja, huom, ei siis villi, vaan villa). Lampaatkin olisivat aivan ihania, mutta taitavat vaatia aika paljon laidunta.

No joka tapauksesta tästä lähtee meidän matka kohti omavaraisuutta, matkalle sattunee paljon remonttia, vaikeuksia, mutta toivottavasti myös paljon niitä onnistumisisa.
Täytyy myös vielä sanoa, että vaikka olen innoissani ja ihan älyttömän onnellinen, pelottaa myös todella paljon että jotain menee vikaan, ja unelmani särkyy.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kaupunkiviljelyä ja vaateostoksilla

Maikkarilla näkyi olevan uutinen Suomen suurimmasta viherkatosta (ei kyllä vielä kovin vihreä ollut)! Jospa sitä pikkuhiljaa alettais hoksata että voi sitä ruokaa kasvattaa kaupungissakin, uutisessa ei tosin puhuttu mitään hyötykasvien käytöstä, mutta alku tämäkin.
Itse en toivottavasti asu enää pitkään kerrostalossa (siitä enemmän myöhemmin), mutta miksi ei nämä viherkatot voisi yleistyä ihan tavallisten asukkaidenkin toimesta. Siihen kyllä vaan taidetaan tarvita hyvin samanhenkinen taloyhtiö että kerrostalon katolle voitaisiin harkita edes jonkilaista viherkattoa ja valtion/kunnan pitäisi ehdottomasti tukea näitä toimia. Myönnettäköön nyt kuitenkin että en nyt kyllä ottanut selville millaisia rakenteita tuollainen viherkatto vaatii ja onko sitä edes mahdollista tehdä vanhassa kerrostalossa kattoremontin yhteydessä. Asia on joka tapuksessa hyvin mielenkiintoinen ja toivotaan että leviää täällä Pohjolassakin jo ihan päättäjien toimesta.


Kävin eilettäin äitini kanssa ostoksilla ja poikkesin hyvin, hyvin pitkästä aikaa  (tusina)vaatekauppaan.. Hetken siellä kierreltyäni aloin ihan oikeasti ihmetellä että mitä minä täällä teen? Katsellessani ja tutkaillessani vaatteita tunsin todellakin olevani väärässä paikassa.
Selvennettäköön nyt että en ole varmaan vuoteen ostanut vaatteita uutena kaupasta, itse asiassa en ole tässä ihan hetkeen edes hankkinut uusia vaatteita. Viimeisin ostos oli neulospaita kirppikseltä 3€, noin puoli vuotta sitten.
No koska en tosiaan ole uusinut vaatevarastoani vähään aikaan, alkaa se olla aika loppu. Myös senkin takia että olen tässä ollut vajaa kolme vuotta raskaana, imettänyt ja taas raskaana (toista en valitettavasti voinutkaan imettää) taukoamatta ja en kyllä sinä aikana ole juuri panostanut itseeni, vaatteet nyt oli mitä sattui olemaan eikä itsensä ehostamista tullut juuri muutenkaan ajateltua. No nyt kun tuo pikku-kakkonen alkaa olla jo reilu puolivuotias, on vähän ajatuksetkin taas kääntyneet itseen päin. Kun on tullut vähän lihottuakin sitten Nuoruusvuosista (no en minä nyt ihan ikäloppu vieläkään ole, kun en edes kolmeakymmentä) ja ei nuo raskaudetkaan niin ihmeitä naisen keholle tee, niin olen kyllä ollut aika harmaavarpunen viimeaikoina. Nyt olen kuitenkin päättänyt kohentaa itsetuntoani ja alkaa panostamaan ulkonäkööni taas, mahdollisimman ekosti tietenkin.
No ennen olisin vain marssinut henkka maukalle (H&M) tms. ja ostanut sieltä itseäni miellyttäviä vaatteita, no se ei sitten ihan niin kyllä enää toimikaan. Ihan ensinnäkin ne ei vaan valmista minun vartalotyypille sopivia vaatteita ja kun tuo minun ympäristötietoinen herääminen on edennyt juuri noiden lapsien teon aikaan, niin en kyllä enää senkään takia halua ostaa niitä vaatteita. Mitäs siis tehdä?
No tehdäpä hyvinkin, nimittäin itse! Olen ollut hyvin onnekas kun olen perinyt äidiltäni käsityötaidot ja olenkin ommellut jo jonkun verran vaatteita tosin ainoastaan lapsille ja miehelle. No nyt siis piti keskittyä itseeni joten nyt on siis saatava myös aikaa omien vaatteiden ompeluun (yleensäkin ompeluun, kun ei sitä aikaa ole viimeaikoin ollut). Meillä on myös ihan mahtava ja oikeastaan aika ekologinen kangaskauppa täällä korvessa (hah, siellä kehä kolmosen sisäpuolella), nimittäin R-collectionin kagasmyymälä! Sieltä saa siis ostaa, vieläpä hyvin edullisesti, tuotannosta yli jääneitä paloja kaikenlaista kivaa kangasta, no valikoima kuosien ja värien suhteen on tietty rajallinen, mutta minun makuun sopiva. Olenkin sieltä hamstrannut jonkin verran hyviä trikoita ja muuta pientä tilkkua joita pitäisi nyt alkaa hurauttelemaan ihan kokonaisisksi vaatteiksi.
Palaan siis asiaan kunhan saan järjestettyä itselleni sitä ompleuaikaa ja värkätytä jotain vamiiksi asti.

Niin tähän loppun vielä täytyy suositella vielä sellaista kirjaa kun Joka tyypin kaavakirja (Saramäki, Palmu, Piippo), tilasin sen itselleni jokin aika sitten ja on tosi hyvä varsinkin sellaiselle jolle ei sovi suoraan valmiit kaavat, antaa myös hyvät vinkit miten suunnitella ihan itse vaatteensa.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Ei enää purkkiruokaa, kiitos!

Taas näkyi Helsingin Sanomissa olevan juttua säilykkeistä ja bisfenoli A:sta, tuosta vähän pahamaineisesta kemikaalista joka on melko vasta kielletty ainakin tuttipulloista. Niin senhän jo toki tiesin entuudestaan, että sitä löytyy noista säilyketölkeistä, enkä siksi ole kovin mielellään antanut tonnikalaa tai ananasta (tölkistä) tuolle vanhemmalle lapselle, ehkä ei ole kovin viisasta syödä niitä itsekään.
Päätettiin vähän aikaa sitten mieheni (tämä siis mieheltä joka ennen söi hyvinkin paljon tonnikalaa ja nimen omaan purkista) kanssa luopua kokonaan tonnikalasta, ei tuo tonnikalan syöminen nyt niin ekologistakaan ole ja saati sitten näköjään terveellistä.
Saa nyt siis kyllä jäädä muutkin säilykkeet, lähinnä siis ananas ja hernekeitto.
Hernekeiton teko nyt onnistuu helposti itsekin, mutta olisi kiva jos ananasta löytyisi edelleen aina kaapista, kun se ei tuoreena kovin kauan säily ja meillä nyt ei niin paljon kerralla yleensä ananasta mene että kokonaisena se käytettäisi.

Mitenhän lie onnistuisi sitten ananaksen säilöminen esim pestyihin pilttipurkkeihin? Kokeilinkin tässä jokunen päivä sitten umpioida pestyä pilttipurkkia (no siis itse asiassa se oli kyllä Semperin vastaava purkki), mutta se ei kyllä onnistunut. En tiedä olisiko se pitänyt olla täydempi, vai oliko vaan huonosti suljettu, mutta ei umpioitunut (liekkö tuo nyt ihan oikea termi..)
Mitenkähän muutenkin tuo ananaksen säilöminen onnistuisi kuumentamatta ananaksia, tosin eikös ne säilyketölkitkin kuumenneta kun ne on suljettu (ainakin tonnikala).

Täytyypä kyllä ottaa selvää tuo ananaksen säilöminen, miten ja mihin se olisi hyvä tehdä, jotta saadaan jatkossakin ananasta helposti.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Tästäpä se lähtee..

.. eli minun osuuteni blogimaailmaan.

Kirjoittelen täältä korpien keskeltä perheemme elämästä ja yrityksestä olla hieman vihreämpi. Haaveilua omavaraisemmasta taloudesta ja talosta maalta.  Lähinnä juttua siis ekoilusta perhe-elämän keskellä, käsitöitä, kirppistelyä, haaveita ja omia ajatuksia maailman menosta.

Perheeseemme kuuluu minä (äiti) isä ja kaksi poikaa ja pari akvaariollista kaloja. Asumme mukavan ahtaasti pikkukaksiossa (eikä edes omassa) kerrostalossa ja kovasti etsitään sitä omaa sopivan hintaista unelmaa maalta.
Pyrimme elämään koko ajan vähemmän luontoa kuormittaen, kuluttamaan vähemmän ja vastuullisesti, kierrättämään ja maksimoimaan tavaroiden käyttöiä. Kuitenkin, ainakin vielä, tämä kaikki yritetään sovittaa mukavasti tähän länsimaiseen elämäntyyliin. Ja rahaan, pihtailu kun on ekologistakin, mutta myös aina välillä pakon sanelemaa, meillä kun vain mies käy töissä ja minä hoidan lapset kotona. Aina ei siis voi ostaa kaikkea luomuna ja reilunkaupan tuotteina vaikka kuinka haluaisi.

Näillä siis mennään, koko ajan yritän keksiä uusia tapoja kierrättää ja kuluttaa vähemmän, ja siinä sivussa siis säästää rahaa. Mukavasti.


Tuolle blogin nimelle täytyy kyllä vielä tehdä jotain, kunhan keksin. Niin ja jos joku ei puhu samaa suomea kuin minä niin akkuna yhtä kuin ikkuna.